Kiristyneen talouden, kasvavien sosiaalimenojen ja palvelutarpeen kasvun tuomat ongelmat ovat lisääntymässä. Syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla. Työttömyysaste on maan korkeimmalla tasolla. Vanhusväestön osuus on jyrkässä kasvussa. Mistä saadaan tulevien aikojen hoivatyöntekijät ja veronmaksajat?

Näitä ongelmia on pyöritelty jo monen pöydän ympärillä, eikä yksinkertaista ratkaisua näytä löytyvän helpolla. Parin edellisen hallituksen luoma turvattomuus ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvattaminen ovat paljolti syypäitä tilanteeseen. Väen pakeneminen työn perässä Etelä-Suomeen lisää alueemme autioitumista.

Kun pienempiin kyliin jäävät vain vanhukset, niin karkaavat palvelutkin isompiin keskuksiin. Moni kylä onkin jo vailla kauppa-, terveys- ja yleisiä liikennepalveluja. Puhumattakaan pankista tai koulusta: niitä löytyy vain muutamasta isoimmasta taajamasta.

Tähän suuntaukseen meidän pitää saada muutos. Mutta millä keinoin se tehdään? Pelkkä maaseudun romantisointi ei tuo ihmisiä takasin, vaikka moni pois muuttanut sinne halajaa takaisin. Työtä ja toimeentuloa pitää olla, samoin palveluverkoston on toimittava.

Joensuu on iso ja monipuolinen kaupunki, jossa on kasvavan ja vilkkaan kaupunkikeskustan lisäksi useampi liitoskuntien perua oleva kyläkeskus ja monin paikoin vireä maaseutu. Säilytetään näissä tarvittavat palvelut ja pidetään näin kylät asuttuina. Tonttitarjonnasta olisi huolehdittava myös ja annettava näin parempi mahdollisuus asua maalla.

Kunnallisvaalien jo häämöttäessä taivaanrannassa olisi aika ilmoittautua ehdokkaaksi, kenessä poliitikon vikaa on. Näin saadaan yhteisten asioiden hoitoon uusia kasvoja ja demokratia toteutuu. Kunnallisvaalit pidetään tulevana vuonna.

Kirjoitus on julkaistu Viikko Pohjois-Karjalassa 27.2.2020.