Puheenvuoroni valtuustossa vuoden 2020 talousarvion käsittelyn yhteydessä

Kun verrataan Joensuun varhaiskasvatuksen ja koulutoimen resursseja muiden kuntien resursseihin, niin pitää verrata myös muita olosuhteita. Esimerkiksi meillä on paljon työttömyyttä, ja taloudellisissa vaikeuksissa olevia perheitä ja näissä tilanteissa perheillä ei ole samalla tavalla mahdollisuutta tukea ja voimia huomioida lapsia. Silloin varhaiskasvatuksen ja koulun rooli korostuu. Pelkkä eurojen vertaaminen ei riitä, jos emme tiedä mitä eurojen ympärillä on.

Suurin osa lapsista kyllä pärjää lähes minkälaisissa olosuhteissa tahansa, mutta olen näiden säästöjen takia, erityisen huolissani erityistä tukea tarvitsevista lapsista varhaiskasvatuksesta ja kouluista. Toivottavasti tuntikehyksen pienentäminen ei tarkoita suurempia ryhmiä, koska se tarkoittaisi monen lapsen kohdalla kohtuuttomia tilanteita arjessa selviytymisessä ja oppimisessa. Pelkään pahoin erityisesti sitä, että säästöt entisestään heikentävät erityistä tukea tarvitsevien lasten saamaa tukea sekä varhaiskasvatuksessa että kouluissa. Erityisen huolissani olen varhaiskasvatuksen pienryhmien tilanteesta, koska sieltä on tullut palautetta esimerkiksi lisääntyvistä uhka- ja vaaratilanteista.

Lapsiin panostaminen pitäisi nähdä tulevaisuusinvestointina ja siihen liittyen talousarviota tehdessä pitäisi osata laskea myös vaihtoehtoiskustannuksia eli mitä kuluja säästöt tulevaisuudessa aiheuttavat. Jos säästämme varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta niin nämä säästöt siirtyvät tietyllä aikajänteellä kuluiksi Siun Soteen. Parhainta ongelmien ennaltaehkäisyä ja kaikkien lasten normaalilla oppimispolulla pitämistä on taata lapsille riittävän pienet ryhmäkoot ja hyvinvoivat työntekijät varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.

Olen ehdottomasti inkluusion kannalla, mutta sen toteutuminen edellyttää riittävää opettaja- ja avustajamäärää sekä mahdollisuutta eriyttää opetusta aina tarvittaessa pienryhmiin. Jos nämä suunnitellut säästöt toteutuvat, niin silloin inkluusiosta tulee helposti painajainen sekä lapsille että opettajille.

Edellä mainituitten syitten takia, on vaikea hyväksyä näitä esitettyjä säästöjä, jos säästöt tarkoittavat suurempia ryhmiä tai jos varhaiskasvatuksen pienryhmien henkilöstöä vähennetään. Olen myös sitä mieltä, että varhaiskasvatuksen sijaisresurssit on aina turvattava niin, että ryhmissä on riittävästi aikuisia kokoaikaisesti. Lapsille tulee taata tutut ja turvalliset ihmissuhteet ja riittävän pienissä ryhmissä.

Jos haluamme olla lapsiystävällinen kunta, niin perusasioista pitää huolehtia taloudellisesti vaikeinakin aikoina. Jos haluamme lapsiperheitä lisää Joensuuhun, se edellyttää laadukasta varhaiskasvatusta ja koulutuspalveluita.

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)

Joensuun kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja