Herra puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä esittää, että maapoliittinen ohjelma palautetaan kaupunkirakennelautakunnalle lisävalmistelua varten.

Palauttamiseen on kaksi hyvää syytä.

Ensimmäinen koskee asian valmistelussa noudatettua menettelyä; Ohjelman valmistelussa ei ole noudatettu hyvää hallintotapaa eikä kuntalakia asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien ja kunnan tiedotusvelvollisuuden osalta. Valmistelussa ei ole millään tavoin kuultu niitä, joita ohjelman toteuttaminen koskee: kaikkia meitä joensuulaisia, asummepa sitten omakoti- tai rivitaloissa omilla tai vuokratonteilla tai kerrostaloissa vuokralla tai omistusasunnoissa. Valmistelussa noudatettu menettely on siis kaukana meidän yhdessä hyväksymämme strategian ja myös kaupunkiympäristöstrategian hienoista periaatteista, joiden mukaan joensuulainen päätöksenteko on Suomen parhaimmistoa ja kuntalaisia kuullaan aktiivisesti ja palaute myös otetaan huomioon.

Esitänkin nyt kysymyksen; Miksi minkäänlaista kaupunkilaisten kuulemista ei asiasta järjestetty?

Toinen asian palautusta perusteleva syy on sisällöllinen ja liittyy maapoliittisen ohjelman tonttien hinnoitteluperusteita, vuokran määrää, vuokra-aikoja sekä vuokran tarkistusta kesken sopimuskauden koskevia määräyksiä.

Hyväksymällä ohjelman nyt valtuusto tekee periaatepäätöksen, jonka mukaan luovutettavien tonttien hinnoittelu uudistetaan, tonttien myyntihinnat ja tontinvuokrien perusteena olevat tonttien pääoma-arvot määritellään ja hintoja voidaan korottaa kesken sopimuskaudenkin. Tämän periaatepäätöksen valtuusto tekisi tietämättä lainkaan miten paljon hintataso nousisi, minkä suuruisia olisivat tonttien pääoma-arvot ja niitä seuraavat vuokrat ja vyöhykejako. Päätös tehtäisiin nyt siis täysin puutteellisilla tiedoilla. Ja onko vielä niin, että valtuusto ei ylipäätään pääsisi näistä asioista päättämään, vaan lautakunta joutuisi nuo hintapäätökset tekemään erillisten selvitysten valmistuttua?

Valtuustolle ei esityslistan mukana ole toimitettu nykyisiä hintoja tai tietoja uuden hinnoittelun vaikutuksista. Esimerkiksi Mutalassa tavanomaisen omakotitontin vuokra yli viisinkertaistuisi kertaheitolla kolmen vähän lievemmän ”alennusvuoden” jälkeen. Vasta uusien hintojen ja vuokrien avaaminen antaa meille mahdollisuuden arvioida uudistuksen tasapuolisuutta eri asumismuotojenkin kesken.

Eräs entinen näihinkin asioihin syvällisesti perehtynyt kaupunginvaltuutettu totesi seuraavaa:

”Koko maapoliittisen ohjelman punainen lanka näyttää olevan kaupungin talouden pönkittäminen. Kun strategiassa on päätetty, ettei veroihin kosketa, lisätuloja halutaan koota kurmuuttamalla omakoti- ja rivitaloasukkaita. Häveliäisyydestäkö valtuutetuille ei ole kerrottu, miten monta miljoonaa lisätuloja näin aiotaan oikein kerätä? Onko valmistelussa lainkaan mietitty hinnoittelun radikaalin muutoksen vaikutusta kaupungin houkuttelevuuteen asuinympäristönä ja kilpailuasemaan naapurikuntien kanssa? Valitsevatko tulevat lapsiperheet taas pienen tauon jälkeen mieluummin Lehmon? Erityisen hankalaan asemaan ovat joutumassa vanhat rivitaloyhtiöt, missä rakennusten ikä on pakottanut ryhtymään moniin kalliisiin peruskorjauksiin. Päälle ovat nyt tulossa kymmenien tuhansien eurojen vuokrankorotukset. Mikähän on korotusten vaikutus Joensuun Kotien ja Ellin vuokratasoon? Paljon kysymyksiä ilman vastauksia, jotka valtuuston pitäisi tietää.”

Totean tähän vielä, että nyt esitetty kritiikki ja palautusesitys eivät tarkoita, etteikö hinnoissa olisi pitkän vuokra-ajan päättyessä tarkistamisen tarvetta. Tarkistukset pitää kuitenkin tehdä huolellisen valmistelun jälkeen, mihin olennaisesti kuuluu asiasta tiedottaminen. Valmistelun lähtökohtana ei myöskään voi olla business-ajattelu, sillä se on pahasti ristiriidassa kunnan perustehtävän, kuntalaisten hyvinvoinnista huolehtimisen kanssa.

Puheenjohtaja, kolmanneksi vielä muutama huomio ohjelman muusta sisällöstä. Lukuun ottamatta äsken esitettyjä palautusta koskevia perusteluja, muilta osin itse maapoliittinen ohjelma on ryhmämme mielestä oikein hyvä. Esimerkiksi se on laajempi ja täsmällisempi kuin nyt voimassa oleva ja sisältää myös joitakin uusia asioita; esimerkiksi luku 3.2.9. eli maa-alueiden varaaminen suunnittelua varten. Menettelyllä voi olla elinkeinopoliittista merkitystä. Kuitenkin sen käytön pitää olla poikkeus maapolitiikassa ja kaavoituksessa. Vaarana nimittäin voi olla yhtäältä kilpailun vääristyminen ja toisaalta rakentamishankkeiden kohdistuminen vääriin paikkoihin, kuten arvokkaille virkistysalueille.

Ihan lopuksi totean vielä, että ryhmien puheenjohtajapalaverissa asiasta keskusteltiin ja palauttamisesta uuteen valmisteluun oltiin yhtä mieltä. Onneksi asia voidaan vielä korjata tässä kokouksessa. Palauttaminen ja asian uudelleen käsittely kesäkuussa ei aiheuttaisi mitään ongelmaa, mutta mahdollistaisi olennaisesti paremman valmistelun ja käsittelyn.