Yhdistykset ovat keskeisessä roolissa hyvinvointialueiden taloudessa. Ne tarjoavat monipuolisia palveluja, jotka täydentävät julkisia palveluja ja edistävät asukkaiden hyvinvointia. Yhdistykset järjestävät muun muassa terveyttä ja hyvinvointia edistäviä tapahtumia ja osallistuvat ennaltaehkäisevään työhön. Tämä vähentää julkisen sektorin kustannuksia ja parantaa palvelujen saatavuutta.

Osa yhdistyksistä on sote-järjestöjä. Sote-järjestöt työskentelevät etenkin erityisessä tai haastavassa elämäntilanteessa elävien ihmisten kanssa. Sote-järjestöjen viimeaikainen raju toimintaedellytysten heikentäminen vaikuttanee hyvinvointialueiden palvelujen tarpeen lisääntymiseen. Tämä näkynee mielenterveys- ja päihdepalveluissa, ikääntyneiden palveluissa ja yleisesti mm. sosiaalityössä.

Esimerkiksi, kun järjestöjen tarjoamat palvelut vähenevät, sosiaalityön työmäärä kasvaa eri palvelualueilla. Sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat joutuvat ottamaan yhä enemmän vastuuta ja tehtäviä, joita järjestötoimijat aiemmin hoitivat. Tämä lisää sosiaalityön tarvetta ja vaatii resursseja, jotta haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt saavat tarvitsemansa tuen.

Meillä on tähän saakka Suomessa ollut tasapainossa toimivat hyvinvointipalvelusektorit, joita ovat yksityinen, kolmas ja julkinen sektori. Nyt tätä palvelusektorirakennetta on muutettu ja painopistettä on siirretty yksityisen sektorin ja erityisesti suurten toimijoiden suuntaan. Tuoko se todellisuudessa säästöjä? Jääkö kaikkien palvelujen ulkopuolelle heikoimmassa asemassa olevat ihmiset? Etenkin nyt, kun hyvinvointialueiden resursseja joudutaan leikkaamaan. Tätä olisi hyvä tutkia!

Yhteistyön ja tukimuotojen kehittäminen järjestöjen kanssa onkin tärkeää, jotta palvelujen monipuolisuus ja saatavuus voidaan turvata. Pidetään sektorien välisestä tasapainosta ja yhteistyöstä huoli, ainakin paikallistasolla.

Irmeli Stenberg-Louko

sosiaalialan lehtori

alue- ja kuntavaaliehdokas (sd.)

Kirjoitus on julkaistu myös sanomalehti Karjalaisessa 8.4.2025