Puheenjohtaja, hyvät kollegat, viranhaltijat ja yleisö

Lapsen identiteetin muodostumisessa kieli on tärkeä elementti. Kielen avulla sosiaalistutaan myös kulttuuriin ja omaan yhteisöön. Jokainen kieli myös kehittyy ja muuttuu koko ajan. Nämä asiat ovat perusteluja sille, miksi kuurojen vanhempien kuulevilla lapsilla eli niin sanotuilla CODA-lapsilla tulee olla oikeus toisen äidinkielensä eli viittomakielen opetukseen.

Viittomakielilaki tuli voimaan 1.5.2015. Lain tarkoituksena on edistää viittomakieltä käyttävien henkilöiden kielellisten oikeuksien toteutumista. Viittomakielilain määritelmän mukaan viittomakieltä käyttävä on henkilö, jonka oma kieli on viittomakieli. Lain piiriin kuuluu myös normaalikuuloisia henkilöitä, sillä suuri osa viittomakieltä käyttävistä kuuroista saa kuulevia lapsia. Lain perustelujen mukaan viittomakieltä on pidettävä henkilön äidinkielenä myös silloin, kun ainakin toinen hänen vanhemmistaan tai joku hänen vanhemmista sisaruksistaan on viittomakielinen ja viittomakieltä on käytetty lapsen kanssa tämän syntymästä lähtien.

Viittomakielilaki tunnistaa ja tunnustaa myös CODA-lasten viittomakielisyyden ja siihen liittyvän kulttuurisen identiteetin. Lisäksi se asettaa viranomaisille velvollisuuden toiminnassaan edistää viittomakieltä käyttävän mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Perusopetuslain mukaisesti opetuskieli on useimmiten suomi tai ruotsi. Äidinkieleltään muun kuin suomen‑ tai ruotsinkielisen lapsen on mahdollista saada opetusta myös omasta äidinkielestään opetus‑ ja kulttuuriministeriön myöntämän valtion erillisrahoituksen turvin. Tämä oikeus ei kuitenkaan ole koskenut sellaisia viittomakielisiä lapsia, joiden opetuskieli on muu kuin viittomakieli. Kouluilla on mahdollisuus järjestää CODA-oppilaille opetusta myös viittomakielessä, mutta tähän ei ole velvollisuutta, eikä siihen saa valtiolta rahoitusta.

Tällä hetkellä opetusta on saatavilla joissakin kunnissa, mutta se ei ole yhtenäinen tapa joka paikassa. Kuurojenliiton selvityksen mukaan kaikissa kunnissa ei edes tunnisteta CODA-lasten olemassa oloa tai ei ymmärretä, miksi kuuluville lapsille pitäisi opettaa viittomakieltä – siis kieltä, joka saattaa olla kotona pääasiallisesti käytetty kieli.

Perusopetuslain laatimisen aikaan vuonna 1998 viittomakieltä käyttävien kuulevien kieli‑ ja kulttuuritietoisuus oli heikompaa kuin tätä nykyä eikä heidän tarpeitaan kaksikielisinä ja ‑kulttuurisina tunnistettu kovinkaan laajasti. Heidän oikeutensa äidinkielen opetukseen pitkälti sivuutettiin viittomakielen opetusta pohdittaessa, ja opetuksen järjestämisen säädöstausta jäi puutteelliseksi. Perusopetuslain säätämisaikana vallinneen tilanteen vuoksi viittomakieliä ei myöskään ole sisällytetty vieraskielisten äidinkielen opetukseen varatun valtionavustuksen piiriin, koska viittomakieltä ajateltiin käytettävän ainoastaan kuurojen opetukseen.

Perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteissa viittomakielisten kuulevien oppilaiden asema on tunnistettu. Viittomakielisten opetuksessa erityisenä tavoitteena on vahvistaa oppilaiden viittomakielistä identiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan ja viittomakielisestä yhteisöstä.

Viittomakielen opetusta lisäämällä voidaan vahvistaa viittomakieltä käyttävien kuulevien oppilaiden osaamista ja ymmärrystä äidinkielestään ja tukea heidän kaksikielistä identiteettiään. Kysymys on kielellisten oikeuksien yhdenvertaisesta toteutumisesta! Kysymys ei ole rahasta vaan tahdosta! Valitettavasti tätä vastausta lukiessa ei saa selvää, aikooko kaupunki järjestää asian kuntoon vai ei. Valitettavasti vastauksessa on myös asenteellisesti asetettu suomenkieli ja viittomakieli vastakkain, ikäänkuin ei olisi muuta mahdollisuutta kuin olla suomenkieli- ja kirjallisuustunneilta pois, jos lapsi opiskelee toista äidinkieltä eli viittomakieltä. Varmasti muitakin vaihtoehtoja asian järjestämiseksi löytyy.

SDP:n valtuustoryhmä esittää, että valtuustoaloite palautetaan uudelleen valmisteltavaksi edellä mainituin perustein.