Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat

Haluan jälleen kerran käyttää puheenvuoron terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisestä, sillä väitän, että taloudellisesti vaikeina aikoina, se on erityisen tärkeä aihe. Emme aina muista, että hyvinvoinnilla on suora yhteys talouteen. Lähden hiukan kauempaa liikkeelle eli puhun hyvinvointitaloudesta, ja vasta sen jälkeen tästä talousarviosta.

Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailman pankki ja OECD ovat päätyneet johtopäätökseen, että ilman ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimista ei talouskaan voi hyvin. Hyvinvointitalous on myös Suomen EU-puheenjohtajuuden kärkiteemoja. Sairauksien ehkäisy, työkyvyn ylläpito, sukupuolten tasa-arvo tai jatkuvasta oppimisesta huolehtiminen ovat esimerkkejä teoista, jotka selkeästi tukevat taloudellista kasvua. Ihmisten hyvinvointi ja talouskasvu vaikuttavat toisiinsa. Ihmisten hyvinvointi on edellytys sekä talouskasvulle että yhteiskunnan ja talouden vakaudelle. Toisaalta talouskasvu lisää mahdollisuuksia kohentaa kaikkien ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Hyvinvointitaloudessa tavoitteena on pitää yhteiskunnassa kaikki osallisina ja varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille. Hyvinvointitalous tarkoittaa sitä, että julkisia varoja sijoitetaan parantamaan ihmisten hyvinvointia. Sen seurauksena ihmiset sairastavat vähemmän, tekevät töitä ja maksavat veroja. Kun ihminen on terve ja voi hyvin, hän myös tarvitsee vähemmän sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä on kansantalouden näkökulmasta tärkeää, kun väestö ikääntyy. Hyvinvointitaloudessa sosiaalinen hyvinvointi, ympäristön hyvinvointi ja taloudellinen hyvinvointi halutaan saada tasapainoon.

Hyvinvointitaloudessa panostukset hyvinvointiin nähdään tulevaisuusinvestointeina, jotka maksavat itsensä takaisin. Kaikkiin investointeihin toki liittyy riski, mutta se riski kannattaa ottaa, sillä nyt tutkimusnäyttöä hyvinvointi-investointien hyödyistä alkaa olla jo melko paljon. Lapsiin ja nuoriin panostaminen on tärkeimpiä tulevaisuusinvestointeja, mitä voimme tehdä. Hyvinvointitaloudessa lasketaan myös vaihtoehtoiskustannuksia eli sitä, mitä yhteiskunnalle tulee maksamaan, jos hyvinvointi-investointeja ei syystä tai toisesta tehdä. Jotta tiedämme mihin päätöksemme johtavat meidän on seuravaa hyvinvoinnin kehitystä. Siksi iloitsen siitä, että nyt Joensuun budjettiesitykseen on selkeästi kirjattu, että hyvinvointikertomus on tehtävä ja se on saatettava myös valtuustoon tietoon ja tänne keskusteltavaksi. Kiitos tästä! Kuntien taloudellinen tilanne on tiukka ja kunnat tarvitsevat nyt apua valtiovallan taholta selvitäkseen taloudellisista haasteista. Kuntien taloudellinen ahdinko johtuu niin monin paikon pitkittyneestä työttömyydestä kuin ikärakenteesta sekä kilpailukykysopimuksen kautta kunnille tulleista tulomenetyksistä. Tähän päälle on vielä osunut uuden tulorekisterin käyttöönoton myötä tulleita epäselvyyksiä verojen maksussa. Onneksi hallitus on osoittanut kunnille tukea jo tämän vuoden kolmannessa lisätalousarviossa sekä laajemmin tulevan vuoden budjetissa. Hallitus on sitoutunut siihen, että kaikki uudet tehtävät kunnille tullaan täysimääräisesti kompensoimaan. Emme saa ajautua siihen, että panostus toisaalla johtaa leikkaukseen toisaalla.  Toivon todella, että esimerkiksi talousarvioon merkattu resurssien turvaaminen ehkäisevään päihdetyöhön toteutuu, niin että saamme asian hoitamiseen parannusta. Tämä on hyvä esimerkki ennaltaehkäisevästä työstä, joka kuuluu kunnan perustehtäviin ja jota ei voi ulkoistaa Siun Sotelle. Olen iloinen siitä, että Siun sote palkkaa yhden henkilön tätä työtä tekemään, mutta jokainen voi ymmärtää, ettei se riitä. Tämä työ on tehtävä kunnissa. Ensi vuonna AVI tulee tekemään tarkastuksen ehkäisevän päihdetyön tilanteesta ja toivottavasti tilanne on parempi kuin edellisessä tarkastuksessa.

Toinen asia, josta haluan muistuttaa, on yhteistyö järjestöjen kanssa. Kun meillä on taloudellisesti tiukkaa, meidän pitäisi osata hyödyntää järjestöissä olevan tietoa ja taitoa terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä. Järjestöillä olisi halua ja valmiuksia yhteistyöhön, mutta he tarvitsevat selkeät pelisäännöt ja tiedon siitä kenen kanssa he asioivat. Siksi toivon, että organisaatiostamme löytyy henkilö, joka voi keskitetysti hoitaa yhteistyötä järjestöjen kanssa ja jonka kanssa järjestöt voivat sopia pelisäännöistä ja toimintatavoista. Lisäksi voisimme miettiä, miten kaupunki voisi erilaisissa haasteellisessa ja vaikeissa elämäntilanteessa olevien ihmisryhmien terveyttä ja hyvinvointia edistää ilman, että siitä koituu suoranaisia kustannuksia kaupungille. Eikö voisi ajatella, että jos jossakin kulttuuri- ja liikuntatapahtumassa tai -ryhmässä on tyhjiä paikkoja, niin pienituloinen pitkäaikaistyötön tai sitovaa omaishoitaja työtä tekevä omaishoitaja pääsisi osallistumaan kaupungin antamalla kulttuuri- tai liikuntasetelillä? Tässäkin asiassa voisi tehdä yhteistyötä järjestöjen ja yhdistysten kanssa, sillä niissä on tietoa, ketkä erityisesti esimerkiksi tällaisesta liikunta- tai kulttuurisetelistä hyötyisivät.

Lopuksi arvoisa puheenjohtaja, viime viikolla vietettiin lapsen oikeuksien viikkoa ja samaan aikaan eduskunnan tarkastusvaliokunta käsitteli lasten ja nuorten syrjäytymisen teemaa. Yhteenvetona asiantuntijoiden kuulemisesta voi todeta, että Suomessa on epäonnistuttu monella tavalla varhaisen tuen toteutuksessa ja tämä näkyy muun muassa huostaanottojen lisääntymisenä. Nyt puhun valtakunnallisesta tilanteesta, mutta toivon, että voisimme näissä asioissa olla esimerkkinä hyvästä toiminnasta. Koko Suomessa kodin ulkopuolelle oli vuoden 2018 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 544 lasta ja nuorta. Lukumäärä kasvoi 2,6 prosenttia edellisestä vuodesta. Esimerkiksi puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa lastensuojelun asiakkuuteen joudutaan turvautumaan siksi, ettei mielenterveyspalveluja ole. Nuorten mielenterveyspalvelujen ja päihdepalvelujen painopistettä on saatava nopealla aikataululla siirrettyä ehkäisevään toimintaan ja peruspalveluihin. Valiokunnan saamien tietojen perusteella erityislasten tilanne on monissa kunnissa vaikeutunut ja erityisen tuen palveluista päiväkodeissa ja kouluissa on tingitty. Toivottavasti näin ei ole käynyt eikä käy meillä.

Lapset ovat tärkein tulevaisuusinvestointi ja heidän auttamisensa laiminlyöminen aiheuttaa kärsimystä lapselle ja koko perheelle sekä kaiken lisäksi suurella todennäköisyydellä lisäävät tulevaisuuden yhteiskunnallisia kustannuksia.

Toivon, että Joensuussa osataan toimia viisaasti ja ennakoiden!

Merja Mäkisalo-Ropponen
Kaupunginvaltuuston 1. vpj.