Merja Mäkisalo-Ropponen: Vammaisyrittäjyys on tärkeä työelämäosallisuuden muoto

Etusivu,Kirjoituksia

Toukokuussa vietettiin Suomen Vammaisyrittäjien yksivuotissyntymäpäiviä webinaarin merkeissä. Vammaisyrittäjyydessä yhdistyvät yrittäjyys, vammaisuus ja substanssiosaaminen. Keskeinen kysymys onkin, miten mahdollistetaan vammaisyrittäjien yhdenvertaiset mahdollisuudet
yrittäjyyteen ja substanssiosaamisen kehittämiseen? 

Hallitusohjelmassa puhutaan yrittäjyyden tukemisesta ja toisaalta vammaisten työllisyyden edistämisestä. Siellä ei kuitenkaan puhuta vammaisyrittäjyydestä. Vammaisyrittäjyyttä ei edelleenkään nähdä yhteiskunnassamme yrittäjyyden muotona eikä yrittäjyyttä tunnisteta
vammaisten henkilöiden kohdalla työelämäosallisuuden muodoksi. Tämä on kummallista myös siksi, että vammaisten työllisyys on keskimäärin muita ryhmiä heikompaa.

Suomi on ratifioinut kesäkuussa 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, joka asettaa sopimusvaltioille velvoitteen toteuttaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus täysimääräisesti. Yhdenvertaiset oikeudet edellyttävät esteettömyyttä,
saavutettavuutta, apuvälineiden toimivuutta ja esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytuen mahdollisuutta myös vammaisyrittäjille. Tällä hetkellä tukea saavat työnantajat, jotka palkkaavat vammaisen henkilön töihin, mutta eivät vammaisyrittäjät.

Vammaiselle omannäköisen elämän toteutuminen voi edellyttää myös oikeutta tulkkauspalveluun, henkilökohtaiseen avustajaan ja kuljetuspalveluun. Vammaispalveluissa ei ole kyse ylimääräisestä
lisäpalvelusta tai harkinnanvaraisista etuuksista, vaan lailla turvatusta oikeudesta yhdenvertaiseen osallistumiseen yhteiskunnassa. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta tällä hetkellä kestämätön
tilanne on se, että palvelut riippuvat siitä, missä kunnassa asut.

Vammaisten oikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä vaan ihmisoikeuksia.
Vammaisten oikeuksien neuvottelukunta, VANE, lähetti helmikuussa kunnille kirjeen, jossa muistutetaan vammaisten henkilöiden osallistumisen tärkeydestä kunnalliseen päätöksentekoon. Siinä korostetaan, että vammaisten henkilöiden osallistuminen heitä koskevaan päätöksentekoon merkitsee positiivista erityiskohtelua, jolla heidät saatetaan tosiasiallisesti yhdenvertaiseen asemaan muiden kanssa.

Vammaispolitiikka ei ole puoluepolitiikkaa ja siksi toivonkin, että jokaiseen puolueeseen löytyisi ensi kevään kuntavaaleissa runsaasti vammaisia – myös vammaisyrittäjiä – ehdokkaaksi. Epäkohdat johtuvat usein tietämättömyydestä ja kokemusasiantuntijuus toisi uutta näkökulmaa myös
kunnallisessa päätöksenteossa vammaisten yhdenvertaisuutta koskeviin asioihin.

-Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmän puheenjohtaja