Suomi on ratifioinut vuonna 2016 YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Se velvoittaa edistämään vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta täysimääräisesti. Vammaispalveluissa ei siis ole kyse ylimääräisestä lisäpalvelusta tai etuuksista, vaan lailla turvatusta oikeudesta yhdenvertaiseen osallistumiseen.

Oikeuksien toteutumisessa on vuosien mittaan tapahtunut edistystä, mutta paljon on vielä tehtävää. Kaikessa päätöksenteossa tulee tehdävammaisvaikutusten arviointia. Viranhaltijoiden ja kuntapäättäjien on tarkastettava esitykset ja päätökset vammaisvaikutuksien kautta. Tärkeä tavoite on myös vammaisneuvostojen aseman selkeyttäminen. Neuvostojen lausuntojen pyytäminen on kirjoitettu kuntalakiin, mutta niille tulisi saada myös valtaa vaikuttaa ja tulla kuulluksi.

Erityisen huolestuttavaa on se, että monet vammaiset ja myös vammaisen lapsen ja nuoren vanhemmat kokevat, ettei heitä kuulla eikä ymmärretä, että vammaispalveluissa positiivinen erityiskohtelu on yhdenvertaisuuden edellytys. Kaikille kaikkea saman verran ja samalla tavalla – ajattelu tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi yhdenvertaisuuslain mukaisia kohtuullisia mukautuksia tehdä. Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan niin fyysisiä apuvälineitä kuin järjestelyitä, joilla tuetaan sosiaalista ja kognitiivista suoriutumista ja toimintakykyä.

Lainsäädäntö ei tässä ole se ongelma. Ongelma on siinä, miten esimerkiksi lakeja tulkitaan – usein jopa näiden hengen vastaisesti.

Tilanteen parantamiseksi lainsäädäntö ei siis kuitenkaan yksin riitä. Koko yhteiskunnan asenteissa ja tahtotilassa on tapahduttava muutoksia. Kaikkein vaikein vamma on valitettavasti asennevamma. Usein syrjivät asenteen johtuvat kuitenkin tietämättömyydestä.

Kevään kuntavaalit ovat hyvä tilaisuus tietoisuuden lisäämiseen. Vammaispolitiikka ei ole puoluepolitiikkaa ja siksi toivon kaikkien puolueiden ottavan vammaisten oikeuksien puolustamisen omalle agendalleen sekä myös, että jokaiseen puolueeseen löytyy ehdokkaaksi vammaisia henkilöitä.

Yhdenvertaisuustyö vaatii yhdessä tekemistä. Kuntien tulee olla tässä edelläkävijöitä.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Eduskunnan Vammaisasian yhteistyöryhmän puheenjohtaja