Jos mietit, mitä pimenevinä syysiltoina voisi tehdä, niin ehdotan tutustumista Kalevi Sorsa Säätiön tänä syksynä julkaisemaan kirjaan ”Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020”. Kirjassa luodaan katsaus eriarvoisuuteen sekä rasismiin ja ruumiin kokoon liittyvään syrjintään Suomessa tuoreimpien aineistojen valossa.

Itseäni puhututti kappale, jossa pohdittiin koulutuspolkujen eriytymistä. Vanhempien koulutustaso näkyy meillä edelleen selvästi lasten koulutusvalinnoissa. Myös vanhempien kasautunut huono-osaisuus eli matala koulutustaso yhdistettynä köyhyyteen on yhteydessä siihen, että lapsi ei suorita toisen asteen tutkintoa.

Perheiden huono-osaisuus sekä nuorten terveys, niin fyysinen kuin psyykkinenkin, vaikuttavat toisen asteen keskeyttämiseen. Vanhempien ja myös opettajien tuki auttavat nuorta sitoutumaan koulutukseen ja välttymään koulu-uupumukselta.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi sijoittuu tasa-arvoisuudesta hyvin, mutta mitä tulee koulutuksen periytymiseen, emme voi tyytyä tähän tilanteeseen. Koulutuksen periytyminen ja systemaattiset erot eri ryhmien välillä tarkoittavat, että kaikki eivät ole samalla lähtöviivalla koulutuksen hankkimisessa. Koulutuksen tasa-arvoon panostamalla pystytään ehkäisemään eriarvoisuutta laajemminkin.

Tässä on hyviä perusteita sille, miksi oppivelvollisuuden pidentäminen on niin tärkeä tasa-arvo ja tulevaisuusteko. Nuorten pitäminen pidempään oppivelvollisuuden piirissä auttaa heitä tekemään myös vapaammin perheestä riippumattomia valintoja koulutuspolkunsa suhteen.

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Kalevi Sorsa Säätiön hallituksen jäsen