Olipa todella mielyttävää huomata, että ministeri Anu Vehviläinenkin (kesk.) heräsi Idän pikajuna-ratkaisun kehittämiseen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja onhan eduskuntavaalit jo keväällä 2019.  Lukijat muistavat vielä liikenneministeri Vehviläisen ihmeelliset seikkailut Savonlinnan-Huutokosken aaveradan rakentamiseksi, joka on jäänyt Suomen rautatiehistorian ehkä kalleimmaksi turhakkeeksi. Vain hyvä kotikasvatus estää, etten tässä toista paikallisten lehtien kirjoituksia ministerin tekosista.

Itärata on hanke, joka ei näytä kiinnostavan nykyistä Sipilän hallitusta. Se ei ole päässyt mukaan valtakunnalliseen kehittämisohjelmaan, vaan Itä-Suomi loppuu nykyhallistuksen kartalla Lappeenrantaan. Tämä siitä huolimatta, että ratahanke on kustannustehokkaampi kuin esimerkiksi Helsingin ja Turun ja Helsingin ja Tampereen paljon julkisuutta keränneet hankkeet.

Mielenkiintoista on verrata eräitä liikennehankkeita nykyhallitukselta. Pääministeri Juha Sipilän kotikunnaille Hailuotoon löytyi 74 miljoonaa ympäristön kannalta kyseenalaiseen maantie- ja siltahankkeeseen. Eikä tässä vielä kaikki. Keski-Suomen siltarumpukeisari Mauri Pekkarisen vaalipiiriin mätetään 139 miljoonaa Kirri-Tikkakoski tienpätkään. Hallituksen arvomaailma avautuu, kuin muistetaan, että Joensuun ratapihahankkeen avajaisrahat on annosteltu teelusikalla eli 4,6 miljoonaa!

Ministeri Vehviläisen kirjoitus sai kylmät väreet nousemaan lukijoiden selkäpiissä, kun siinä mainitaan kehttämistä johtavan ministeri Anne Bernerin. Maakunnassa muisteaan hyvin, kuinka hän ensimäisenä kädenojennuksena esitti lakkautettavaksi tai leikkattavaksi Nurmekseen ja Varkaus-Pieksämälle suuntautuvat junavuorot. Ainakin Nurmeksessa tätä pidettiin maaherra Esa Timosen hautarauhan rikkomisena. Luottamus ministeri Berneriin maakunnassa on verrattavaissa puolen sentin jääriitteeseen pilkkijän saappaan alla. Luottamusta tuskin lisää maakuntahenkisessä Itä-Suomessa sekään, että Suomen kansalaisuus kelpasi ministerille vasta vaalien alla. Ja ehdokkuus vaaleissa alkoi ensin kokoomuksesta ja päätyi loikkauksena keskustan listalle.

Hallituksen poukkoileva liikennepolitiikka saa oivan osoitteen Pohjois-Karjalan osalta, kun muistetaan nämä lopettamis- ja leikkauspäätökset. Sittemmin niistä on osittain jouduttu luopumaan kansalaisten ja opposition ärhäkän arvostelun vuoksi. Mutta nytkin Nurmeksen ja poikittaisliikenteen olemassaolo on turvattu vain pätkittäin eli ensi vuoden loppuun.

Ministeri Anu Vehviläisen yli kolmivuotisesta ministeritaipaleesta ei ole jäänyt Pohjois-Karjalan osalta paljonkaan myönteistä kerrottavaa. Näkyvin ja kuuluvin hanke lienee yritys lopettaa pakkopäätöksellä yhdessä pääministeri Juha Sipilän kanssa Rääkkylän kunnan itsenäisyys. Tässä onneksi kansalaisten oikeustaju ja oikeuslaitos voittivat hallituksen.

Pohjois-Karjala on maantieteellisistä seikoista johtuen riippuvainen hyvistä ja toimivista liikenneyhyeyksistä. Jos jäämme näissä asioissa jälkeen muusta maasta, on meidän kohtalomme sinetöity toisen luokan alueena. Mikäli Juha Sipilän hallitus jatkaa nykyisellä linjalla, alueen ihmisillä on todella syytä olla huolissaan. Onneksi maassa ja maakunnassa on vahvoja voimia, jotka haluavat, että maamme eri osia kehitetään tasapuolisesti eikä rahoja suunnata poliittisille kellokkaille. Ainakin me sosialidemokraatit teemme hartiavoimin työtä maamme tasapuoliseksi kehittämiseksi. Tämä takaa samalla koko maan pitämisenä asuttuna.

 

Reijo Jeskanen

Kirjoitus on julkaistu Karjalaisen mielipidepalstalla .8.2018.